Lajit


Baji

Bājíquán (八極拳) tai lyhyesti baji tunnetaan yleisesti ”henkivartijoiden taistelulajina”. Se painottaa etäisyyden kiinni kurovien hyökkäyksien käyttöä ja räjähtäviä lähitaistelutekniikoita, kuten kyynärpää-, polvi- ja kaatotekniikoiden yhdistelmiin.

Opettajallamme Lü Baochunilla on yli 40 vuoden kokemus bajin harjoittelusta ja käytännöstä. Hän on harjoitellut monien kuuluisien lajin kamppailijoiden kuten Han Longquanin sekä Zhang Xuchunin opissa.

Kamppailussa baji-ottelija etenee aggressiivisesti ja pyrkii oikealla ajoituksella tyrmäämään vastustajansa tai kaatamaan tämän iskun saattelemana maahan.

Bajin tekniikat ja taktiikat ovat itsessään yksinkertaisia, suoraviivaisia ja armottomia. Ne kuitenkin pohjautuvat vahvaan perusharjoitteluun, jonka kiintopisteinä ovat koko kehon yhtenäisyys, sulava kehonhallinta sekä erityisesti lähietäisyydellä hyödynnettävä räjähtävyys.

Klassisia tekniikoita, joista baji erityisesti tunnetaan, ovat muun muassa sen erilaiset kyynärpäähyökkäykset, hartiaiskut, polvi-iskut sekä kaikkien näiden samanaikainen yhdistäminen vastustajan horjuttamiseen ja erilaisiin kaatotekniikoihin.

Taiji

Taiji tai taijiquan (kiinaksi: 太极拳, pīnyīn: Tàijíquán) on vanha kiinalainen taistelutaito, jonka juuret ovat Qing-dynastian alkupuolen Kiinassa. Nykyisin taiji tunnetaan paremmin terveyttä edistävänä meditatiivisena liikuntamuotona, joka soveltuu kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta. Taijin perusharjoituksia ovat rauhalliset liikesarjat, jotka opettavat rentoutumista, kehittävät tasapainoa, vahvistavat ja notkistavat kehoa sekä parantavat kehon ja mielen yhteistyötä. Taijin harjoittelu on mainio tapa hoitaa mm. selkä- ja niskavaivoja turvallisesti. Seuramme opettaa sekä Chen– että Yang-tyylin taijia.

Chen-taiji on alkuperäinen taiji-muoto, jossa yhdistyvät meditatiivinen rentouden etsintä sekä kehon hallinta. Harjoituksen tarkoituksena on kehittää sisäistä voimaa ja oppia käyttämään sitä ikivanhan taistelutaidon periaatteiden mukaan.

Taijin hidas liike ei ole itsetarkoituksellista, mutta rauhallinen liikkuminen herkistää havainnoimaan kehoa ja liikettä uudella tavalla ja mahdollistaa liikkeen yhtenäistämisen. Tärkeä osa taijin oppimista ovat tuīshǒu (推手) (”push hands”) -pariharjoitukset, joiden avulla harjoittajat voivat testata kehittymistään ja osaamistaan. Tuīshǒu-harjoitukset ovat myös linkki liikesarjan ja kamppailun välillä. Pariharjoituksia suositellaan kaikille harrastajille, ei pelkästään kamppailusta kiinnostuneille. Myös meditatiiviset qigong-harjoitukset ovat tärkeä osa taijia.

Yang-tyylin taijin perustaja oli Yang Luchan (杨露禅) (1799–1872), joka pääsi ensimmäisenä Chen-perheen ulkopuolisena oppimaan Chen-perheen kamppailutaitoa eli taijita.

Taijin leviäminen julkisuuteen alkoi, kun Yang Luchan palasi kotiseudulleen Hebein maakuntaan ja alkoi opettaa lajia. Hän oli kuitenkin luvannut olla opettamatta Chen-suvun taitoa ulkopuolisille, joten hän kehitti Chen-taijin ensimmäiseen liikesarjaan perustuvan oman tyylinsä, josta Yang-tyylin taiji sai alkunsa. Yang Luchan vei lajin Pekingiin ja keisarilliseen hoviin asti, ja hyvänä kamppailijana toi lajille mainetta. Nykymuotoonsa Yang-tyyli hioutui Yang Luchanin pojanpojan Yang Chengfun (杨澄甫) (1883–1936) liikesarjaan tekemien muokkausten myötä. Chen-tyylin taijita ja Zhàobǎo-taijita (趙堡) lukuun ottamatta kaikki muut taijin eri tyylisuunnat Wǔ (Hǎo)-tyyli (武/郝氏), Wú-tyyli (吳氏), Sūn-tyyli (孫氏) ja Lǐ-tyyli (李氏) on kehitetty Yang-tyylistä.

Qigong

Qigong (kiinaksi: 氣功, pīnyīn: qìgōng) on vanha kiinalainen tapa rentouttaa kehoa ja tyynnyttää mieltä. Se on meditatiivista voimistelua, jonka liikkeet tehdään paikoillaan seisten. Liikkeet ovat helppoja ja ne sopivat kaikille iästä tai kunnosta riippumatta. Hitaasti liikkumalla mieli rauhoittuu ja rentoutuu ja keho löytää kipupisteitä, joita hiljakseen ”hierotaan” auki harjoituksen aikana. Samalla seurataan mitä kehossa tapahtuu ja kehitetään tietoisuutta omasta kehosta. Vähitellen harjoituksen edetessä hengitys syvenee ja antaa rytmiä harjoituksiin. Elämän virtaukset alkavat kulkea vapaammin ja sulavammin kehossa ja lähdet harjoituksista päivän askareisiin virkeänä ja tyynenä.

XingYi

Xingyiquan (kiinaksi: 形意拳, pīnyīn: Xíng Yì Quán) tai lyhyesti xingyi, lukeutuu yhdeksi kiinalaisista sisäisistä taistelulajeista ja samalla myös vanhimmaksi kaikista näistä kolmesta. Se on tunnettu hyvin suoraviivaisen pelkistetyistä, räjähtävistä ja agressiivisista tekniikoistaan. Yksinkertainen, mutta voimakas xingyi on yksi kaikkein vanhimmista kiinalaisista kamppailulajeista. Miltei tuhatvuotisen historiansa kuluessa xingyi on ollut monien kuuluisien kamppailijoiden suosima lähitaistelumuoto helposti opittavien tekniikoiden sekä käytännönläheisen, täysin kamppailuun suunnatun tahdonvoiman ja kehonliikkeen yhdistävien harjoitusten vuoksi.

Aseet

Biāngun 鞭杆 eli ruoskakeppi

Kamppailuharjoittelu ei rajoitu Baji ry:ssä ainoastaan aseettomaan harjoitteluun, vaan tarjoamme katsauksen myös vanhan Kiinan asetaitoon. Kiinalainen biangun, tai “ruoskakeppi” on perinteinen kiinalainen ase, joka on helppokäyttöinen, monipuolinen ja nopeisiin odottamattomiin iskuihin perustuva taisteluväline. Biangun on pääopettajamme Lü Baochunin yksi ehdottomista erikoisuuksista. Biangun on ase, jonka tekniikat soveltuvat niin lähi- kuin pitkänkin matkan kamppailuun. Sitä voidaan pitää eräänlaisena hybridiaseena, jonka liikkeet mukailevat ja yhdistävät useita eri asetyylejä, kuten keihästä, sapelia, suoraa miekkaa ja nuijaa.

Biangunin lisäksi seurassamme on mahdollista oppia keihään käyttöä, joka on kolmimetrinen paksuhko keihäs, jonka harjoittelu kehittää varsinkin keskivartalon kuntoa ja käyttöä. Mestari Lü myös mielellään opetta taijin miekka– ja sapelimuotoja.


Mainittakoon tähän loppuun, että vähemmälle suosiolle jäänyt bagua eli Bāguàzhǎng (八卦掌) ja sen opettelu on myös mahdollista mikäli mielenkiintoa siihen löytyy.

Bagualle tyypillistä ympyräkävelyä