Bajin harjoittelu

Baji-harjoittelun alkeet voidaan jakaa neljään perustason harjoittelutapaan: seisontaharjoitteluun, yksittäisten tekniikoiden harjoitteluun, niin kutsuttuun ”Pieneen muotoon” sekä lopulta pariharjoitteluun. Kuhunkin näistä osa-alueista sisältyy erilaisia harjoitusmuotoja, joihin tutustutaan enemmän oppilaan edistyessä. Mestari Lün baji-opetuksesta voidaan sanoa, että “vähemmän on enemmän”. Tapamme harjoitella keskittyy lujan perustan kehittämiseen ja yksittäisten tekniikoiden hiomiseen, jotka tämän jälkeen sijoitetaan osaksi pientä liikesarjaa sekä käytännön kamppailua. Tämän artikkelin tarkoitus on tarjota kevyt katsaus siihen mistä bajin treenaaminen koostuu.

Seisontaharjoittelu (kiinaksi: 站桩, pīnyīn: Zhàn Zhuāng)

Bajin harjoittelu alkaa yleensä staattisella fyysisellä harjoittelulla, jota kutsutaan “seisontaharjoitteluksi”. Ensimmäisiä ja tärkeimpiä näistä harjoituksista, tai asennoista, on “hevosratsastusasento” (kiinaksi: 馬步, pīnyīn: Mă bù).

Aluksi harjoituksen tarkoitus on vahvistaa alavartaloa ja jalkoja sekä opettaa aloittelijaa tunnistamaan kehonsa asento paremmin. Myöhemmin tämä oman kehonsa hahmottaminen tulee entistä tärkeämmäksi tekniikoita suoritettaessa, jossa oleellista on oikeanlaisen rakenteen ylläpitäminen. Harjoittelijan kehittyessä Mă bù, kuten muutkin seisontaharjoitteet ovat tärkeässä osassa lihaksiston yhtenäisen toiminnan harjoittamisessa ja horjuttamattoman kamppailuasennon saavuttamisessa.

Seisontaharjoitukset ovat perusharjoittelua, jota painotetaan erityisesti harjoittelun alussa, mutta harjoituksen periaatteet pysyvät jatkuvasti mukana oppilaan kehittyessä korkeammille tasoille.

Yksittäistekniikoiden harjoittelu (kiinaksi: 单式, pīnyīn: Dān Shì)

Yksittäistekniikoiden harjoittelua, ensimmäisenä Chēng Chuí

Seisontaharjoittelun lisäksi alussa harjoitellaan myös yksittäisiä kamppailutekniikoita voimantuoton, kehonkäytön, sekä perustason kamppailullisten ideoiden kehittämiseen. Liikkeet ovat klassisia bajissa esiintyviä tekniikoita, joista monet ovat osana muun muassa bajin ensimmäistä liikesarjaa (“Pieni muoto”, Xiăo Jià).

Yksi ensimmäisistä opetettavista tekniikoista on ”Chēng Chuí” (kiinaksi: 撑捶), karkeasti käännettynä ”Lautturin nyrkki”. Liike kehittää muun muassa kehon ja käden yhteyttä iskiessä, sekä opettaa löytämään pisteen, jossa koko kehon voimaa käytetään yhdessä räjähtävästi. Chēng Chuíta harjoittelevat niin aloittelijat kuin mestaritkin.

Myöhemmin oppilas oppii useampia yksittäisiä tekniikoita, näiden variaatioita sekä niiden yhdistämistä hyökkäysten sarjoiksi.

Liikesarjaharjoittelu (kiinaksi: 套路, pīnyīn: Tàolù)

Pieni muoto, Xiăo Jià, eri intensiteeteillä suoritettuna

Seuraava askel perusteissa on niin kutsuttu liikesarjaharjoittelu. Bajissa tämä aloitetaan toisella sen kahdesta keskeisestä sarjasta, niin sanotusta ”pienestä muodosta” (kiinaksi: 小架, pīnyīn: Xiăo Jià).

Pieni muoto on nähtävissä suurinpiirtein samanlaisena harjoituksena eri bajiquan-sukulinjoissa, vaikkakin pientä variaatiota esiintyy. Harjoittelu opettaa ensin bajimaisen askeltyön yhdistämistä oikeanlaiseen kehonhallintaan ja tekniikoihin. Tämän jälkeen harjoitukseen tulee mukaan bajille ominaisen voimantuottotavan harjoittaminen erilaisissa yleisissä bajin suosimissa kamppailutilanteissa.

Pariharjoittelu (kiinaksi: 对练, pīnyīn: Duì Liàn)

Pienen muodon pariharjoitteiden läpikäyntiä

Kuten kaikissa taistelulajeissa, myös bajissa harjoittelun perusteet kulminoituvat lopulta käytännön sovelluksiin ja itse kamppailun harjoitteluun. Bajissa kamppailun harjoitteleminen aloitetaan sovituista perusharjoituksista, joilla oppilas oppii yhdistämään yksin harjoitellun kehonkäytön ja erilaiset tekniikat oikeaan kontekstiin eli mitoittamaan ne toisen ihmisen liikkeisiin.

Kun oppilas on omaksunut oikeanlaisen suorituksen ja osaa suhteuttaa sen toisen ihmisen ennalta tiedettyyn käyttäytymiseen, haastetaan oppilasta edelleen muuttamalla harjoitusta elävämmäksi. Tässä vaiheessa lisätään asteittain suorista häiritsevieä tekijöitä, toisin sanoen annetaan vastustajan käydä arvaamattomammaksi. Näin oppilas joutuu oppimaan soveltamista, tilannetajua, reaktiokykyä ja muita ominaisuuksia, joita todellinen kamppailutilanne vaatii. Oppilas oppii ymmärtämään muodollisen harjoittelun ja kaoottisen tositilanteen eron sekä myös näiden samankaltaisuuden. Yhtä tekniikkaa joudutaan usein soveltamaan eri tilanteisiin, mutta jokaisessa sovelluksessa tietyt avainasiat pysyvät yhtäläisinä. Kamppailun harjoittaminen onkin välttämätöntä myös oikeanlaisen formaalisen harjoituksen suorittamiseen, sillä vain kamppailukokemuksen kautta oppilas kykenee ymmärtämään muodollisten harjoitusten tehtävän sekä sen, mitkä ominaisuudet suorituksissa ovat oleellisia.

Bajissa pyritään suhteellisen nopeasti vapaan sparrauksen harjoitteluun. Sparrauksessa käytetään vapaaottelusta tuttuja grappling-hanskoja sekä yhdistellään kaatoja ja paljasnyrkkitekniikoita. Kontaktia mitoitetaan harjoittelijan tason ja tavoitteiden mukaan.

Alkeiskurssilla varsinaista sparrausta ei vielä harjoitella (vaikka pariharjoittelun perusteita toki hieman käydään), mutta jatkokurssille siirryttäessä se otetaan osaksi harjoittelua perusteellisesti pohjustavien harjoitusten kautta. Harjoituksissa on aina mukana vetäjä, joka kontrolloi harjoittelijoiden kontaktia ja pitää tarkkaa huolta siitä, että harjoitukset pysyvät turvallisina, mukavina sekä oppimisen suhteen tehokkaina.